Kuinka usein tunnistat itsessäsi inspiroitumista ja mistä voit huomata, että olet inspiroitunut, inspiraation äärellä tai vaikka hieman innostunut?
Inspiraatio liitetään usein taiteeseen, luovaan tekemiseen. Itse kuitenkin pohdin työssäni ihmisten kanssa myös arjessa inspiroitumista ja innostumista (myös motivoitumista). Mikä voisi virittää aamulla herätessä ilon, toiveikkuuden, halun ja inspiraation kohdata uusi päivä? Työssäni psykoterapeuttina lähtökohtana on usein masentunut ja ahdistunut mieli, voimakas uupumus tai muu väreiltään synkkä mielenmaisema. Inspiraatio ei heti eikä helposti kiinnosta eikä virity. Jossain mahdollisuus kuitenkin tällöinkin tulevaisuudessa häämöttää.
Ensin on hyvä kuitenkin virittää muuta. Vaikkapa hyvin hengittämistä.
Inspiraatio on tunne, johon liittyy innoitusta, energisyyden tunnetta, toimeliaisuuden ja ryhtymisen halua. Monella tuntuu olevan tähän kaipuu, mutta inspiroitumisen polun pää on hukassa. Berndtson, Petri (2020) toteaa, että inspiraatio tarkoittaa etymologisesti sisäänhengitystä. Tämän pidemmälle – eli ei vielä mihinkään – en anna itseni lipua hengittämisen filosofiseen pähkäilyyn, sillä tavoitteeni on pysyä mahdollisimman lähellä arkea. Huomaan, ettei se ole helppoa. Helposti näytän uppoavan Berndtsonin inpiroimana ihan toisaalle kuin olin alunperin ajatellut. Palautan siis itseni hieman pakottaen takaisin ja samalla huomaan, että inspiroitumisella on myös omat mahdollisuuksien polkunsa. Voit ehkä kadottaa alunperin aiotun, koska innostut ja iloitset. Saatat ehkä huomata, että se olikin juuri hyvä polku. Joskus voit mennä aivan harhaan ja pettyä. Oikeastaan ei kuitenkaan ole kovin suuria vaaroja tässä, jos huomaat, että on useita polkuja seurattavaksi. Tällöin voit itse tietoisemmin ohjata itseäsi ja valintojasi, mille polulle lähdet.
Mistä lähteä liikkeelle, jos on halu, mutta ei vielä taitoa inspiroitua. Ensinnäkin muista hengittää. Tutki, miten hengität. Hengitätkö pinnallisesti. Huomaatko pidättäväsi hengitystäsi. Huokailetko välillä syvään kuin happi loppuisi. Mitä huomaat?
Jos huomaat, että voimavarasi ovat lähes kokonaan hiipuneet, sinun tarvitsee vain alkuun antaa itsen hengittää ja olla. Mahdollisesti ikävät asiat tapahtuvat siinä ympärillä, mutta koeta voida irrottaa itsesi niistä hengittämisen hetkeksi, itsesi huomaamiseksi. Lyhytkin aika, pienikin hetki riittää alkuun pääsemiseksi. Kun kohtaat itsesi kauniisti puhuen, lempeämmin, alat vähitellen myös kuulla ja tunnistaa, mihin suuntaan haluat mennä elämässäsi. Ei ole kiirettä.
Itselleni on ollut tärkeää vähitellen huomata, että voin antaa itselleni luvan pysähtyä ja myös luvan olla vauhdissa. Voin antaa luvan rytmittää itse omaa olemistani. Olen saanut huomata, että voin tällä orientaatiolla itseeni, olla myös paremmin toisille.
Lumisade on matkan edetessä lakannut. Maisema on kauniin talvinen. Ihmiset näyttävät kulkevan pitkin aurattuja kävelyteitä omiin päämääriinsä. Lähden hakemaan kupin kahvia ja hymyilen rautateiden yritykselle ilahduttaa. Ihan onnistunutta. Hymy virittyy aidosti, kun “kiskon kahvia”. Viereisellä raiteella junan kyljessä teksti “maitojuna.” Ajatukset virittyvät taas uudelle polulle. Palaan silti tähän hetkeen. Hengittelemään ja olemaan kiitollinen ajoittaisista inspiroitumisista.
